Hyvää uutta vuotta 2015!

Meillä on uuden vuoden vieton kokkailut meneillään. Illalla tulee ystäväperhe kylään ja meillä herkutellaan seuraavalla menulla:

Alkupalat:
Saaristolaisleipää katkaraputäytteellä + valkoviini

Pääruoka:
Häränfilé, kermaperunat ja keitettyjä vihanneksia sekä lisänä punajuurisämpylöitä + punaviini

Jälkiruoka:
Fazerin tummasta suklaasta tehty kakku, jossa tummasuklaa kuorrute. (Huom, tämä on täysin kaloriton...no ei todellakaan...ku pelkkää suklaata, sokeria ja voita) :) + kuohuviini ja kahvi

Ja te siellä ruudun takana! Voitte nyt pyyhkiä kuolat näppäimistöltänne! :)

Iris auttoi aamulla isäntää, kun härän filé valmisteltiin paistinpannun kautta uuniin. Tässä videomateriaalia:

Hyvää ja maukasta uutta vuotta kaikille!!!

Hyvää joulua! God jul!

Melkein sukua julkkikselle!

Meillä on eilen ja tänään haukuttu suorasta ilosta! Nimittäin anopin kettuterrieri "Vorondo Luthien" eli Crina, meni ja voitti junioriluokan eilen Helsingissä. Jee!!! Nyt me voidaan sanoa, että Iris on ihan niinkun melkein sukua julkkikselle! Hihiii!!! :) Hieno suoritus Crinalta!

Mielialalääkkeet

On se hyvä, että on olemassa lääkkeitä. Ne kohottaa mielialaa ja pitää draivin yllä. :) Me käytetään lääkettä nimeltä TOKO-treeni ja pitkät kävelylenkit. Ne auttaa parempaan unen saantiin ja rauhoittaa mieltä. Emäntäkin nukkuu taas paremmin ja Iris on rauhallisempi, kun on pääkoppaa aktivoitu enemmän. Eilen käveltiin 9 km lenkki lentokentän lähellä maalaismaisemissa ja bongattiin kolme peuraa ja joutsenparvi pellolla hengailemassa.

Ps. Iris on diiva. Isäntä on lellinyt tyttöä niin, että Iris ei juo vettä, joka on seissyt kupissa kauemmin, kuin tunnin. Toisinsanoen aina, kun Iriksellä on jano, se menee vessan oven taa tuijottamaan. Kun oven avaa, Iris tuijottaa vesikuppia niin kauan, kunnes siihen laitetaan uusi vesi, vaikka se vesi olisi vaihdettu 10 minuuttia sitten. Eli meillä vaihdetaan koiran vesi kymmenen kertaa päivässä, koska prinsessa niin haluaa. ♥

Huvipuistossa

"Mä odotan tässä, kunnes mamma antaa luvan jatkaa matkaa..."

Eilen oltiin Iriksen ja pojun kanssa agibaanalla ja treenattiin pujottelua/slalomia pääasiassa. Ihan hyvin sujui, mutta ei vielä niin mallikelpoisesti, että siitä olisi videopätkää saanut. Pojun mielestä putki oli kaikkein kivoin härveli! :) Saatiin vauhdin huumaa videolle kahdesta esteestä, jotka olivat A-este ja puomi. Tässä meidän taidonnäyte. Tarkkasilmäinen huomaa, että mulla on aivan liikaa päällä (untuvatakki) ja, että puomin loppuosassa jää kontaktipinta Iriksellä puuttumaan, kun juoksee alas vähän liian täpinöissään.

Meidän marraskuu

Iris on nopeasti oppiva tyttö. Nyt ollaan harjoiteltu sitä odottamista vähän joka tilanteessa, sillä odottamisen jälkeen saa aina palkinnon ja tapahtuu jotain kivaa. Tässä meidän epävirallisen koirakoulun opetusmateriaalia...öö, no vaikka siihen odottamiseen. En tajua, mistä tuo koira kerää ton powerin ja vauhdin. :)

Me mennään kurssille!

Käytiin agiradalla juoksentelemassa tässä yks päivä ja tavattiin Ninna parkkipaikalla uuden shelttipentunsa kanssa. Kyllä nyt iski "vauvakuume", kun Iris ja Vorro pisti härdellit pystyyn. :) Samalla ilmoittauduttiin kevään agilityn alkeiskurssille. Hyvä on olla ajoissa. Nyt ollaan opeteltu sitä odottamista ja paikallaan oloa Iriksen kanssa esteen takana ja ollaan päästy kahteen minuuttiin. Iris on reipas tyttö vaikka tuhosi mamman viimepostauksessa nähdyn istuintyynyn, että nyt sitä sitten virkataan uudelleen. Iris päätti, että mamma rakastaa minua entistä enemmän, kun pureskelen tyynyn keskelle reijän. Voi huokauksen huokaus...kaikkea ne lapset keksii... Ei mulla vapaa-ajan puuhat lopu näiden kavereiden kanssa ei. :)

Koiran peti, koko perheen peti.

Sain inspiraation ja virkkasin meille olohuoneeseen istuintyynyn. Ensin virkkasin kaksi isoa mattoa ja yhdistin ne, täytin vanhoilla täkeillä ja tyynyillä ja lopputuloksena ihana löhötyyny. Olohuoneen sohva on tilattu, mutta tulee vasta joulukuussa, joten siihen asti mennään taustalla näkyvällä (hieronta)nojatuolilla ja tällä uudella lattiatyynyllä. Iris omi tyynyn heti, samoin poju. Kyllä siinä kelpaa takkatulta ihailla iltaisin sekä mamma, että isäntä.

Anoppi on sitten seuraava, joka vie Iriksen näyttelyyn. Ehkä Helsinki joulukuussa tai sitten Tukholma joulukuussa. Saa nähdä. Me mennään mätsäriin sitten, kun sellainen kotikulmille järjestetään. Hyvää viikonloppua aurinkoisesta syksyisestä saaristosta!!!

Toinen puoli harmaa/valkoinen. Prinsessa kruunaa kuvan.

Ja toinen puoli räväkämpi puna/valko/musta. Voi sitten fiiliksen mukaan käännellä. Sohva tulee olemaan harmaa/musta. Taustalla olohuoneen pohjoisseinä, joka on ukkokullan kanssa päällystetty kattotiilillä. Pikkuhiljaa tästä raksatalosta tulee ihan asuttavan näköinen koti. :)

Onni on olla mukana

Tänään käytiin Eckerössä hakemassa sininen nauha. Lyhyestä loru kaunis. Ei siitä sen enempää. Päivä jatkui muissa merkeissä ja mentiin pitkälle lenkille. Nähtiin joutsenia pellolla ja kerättiin tyrnimarjat purkkiin ja juotiin kahvit ulkona. Iriksellä on muuten "lapsuuden halilelu" jäljellä ja se on aina mukana. Nimittäin Kaaleppi, se vinkuleijona, jonka Marke laittoi meille mukaan vauvanhakumatkalle. Kaaleppi on Irikselle rakas ja vielä suht kuosissaan ja ehjäkin! Huvittava nimi, mutta niin on tuo koirakin. Kaaleppia halii niin poika, kuin Iris ja Kaaleppi osaa lentää kaaressa pitkin huushollia. Pitäähän lapsilla leluja olla!

Aamun tunnelmia...

Eckeröhallen.

Kurakeli ja matot rullalle

Tänään on ollut sadetta ja ukkosta sekä kovaa tuulta koko Ahvenanmaan yllä. Töistä tullessa kotona odotti rämäpää, jota ei pienet tuulen puuskat haitanneet. Eli ovi auki ja pihalle. Sisälle rynnätessä koko päivän energiat kehiin ja matot rullalle, mamma matolle maate ja molemmat lapset sitten siinä kiipeilivät yli ja ympäri. Iris veti ees taas olohuoneen ja aulan väliä, että matot oli tuhannen rullalla jossain takan ja seinän välissä. Poju hihkui ja hekotteli hyvin sujuneen hoitopäivän jäljiltä. Siitä sitten nousin laittamaan tiikerikakun aineet sekasin ja uuniin. On se makeannälkä suuhygienistilläkin nimittäin. :)

 Märkä koira tässä hei! Mites ne korvat laitetaankaan Iris? :)

Mamma, ne matot on tuolla mun takana...

Iris 1 vuotta

Ei mitään niin ihanaa, kuin tassujen ääni parketilla, märkä nenä kainalossa, irtokarvoja kahvikupissa ja iloinen ystävä ovella vastassa häntä heiluen! Iris, me kaikki rakastamme sinua aivan äärettömästi! Hyvää syntymäpäivää muruseni!

Otetaan rennosti

Tuttava suositteli meitä kokeilemaan feromoneja Irikselle. Nyt on menossa 3. päivä ja sisälle pisuilu on lakannut kokonaan, samoin se hillitön juokseminen keittiösaarakkeen ympäri. Voiko tästä päätellä jotain? Ehkä. :) Katsotaan nyt aikaa eteen päin ja jatketaan purukeppien roudaamista sisälle, jotta puikkonenällä on tekemistä päivisin. Huomenna vuorossa Skördefest ja Öppna gårdar. Suuntaamme siis sadonkorjuumarkkinoille ja hypimme heinäpaaleissa lasten ja koirien kanssa viikonlopun!

Adaptil testissä:

Happy morning!!!

Arjen realismia yhteen kuvaan kiteytettynä. Mukulat herättää kapuamalla meidän sänkyyn ja silloin alkaa ruuan ruinaaminen. Iriksellä on hassu tapa kiivetä rintakehän päälle seisomaan ja tuijottamaan silmiin ja pojulla on tapana roudata kaikki pehmolelut mukanaan, että huomenta vaan! :)

"Ei tää mikään lepokoti oo hei..."

Syksyn uusi varuste

Pimenevät illat, hämärät aamut, PIRTEÄ SHELTTI! Siksi Iriksellä on uusi heijastinliivi ja emännällä kanssa. Nyt on peuranmetsästyskausi ja on hyvä näkyä tuolla luonnossa liikkuessa. Kuljemme siis neon keltaiset releet päällä. :) Ps. Nyt on Iriksen blogissa myös vieraskirja, joka näkyy tuolla oikeassa ylälaidassa. Käykäähän jättämässä terveiset!!! :)

Näin tänäaamuna:

Syksyn kuulumisia

Ei ole olemassa ongelmia, on olemassa haasteita. Näin yritämme sovittaa työn, päivähoidon, koiran hoidon ja vapaa-ajan yhteen. Iris käy jostain syystä ylikierroksilla. Meillä on alkaneet hoitovapaan jälkeen työt ja päivähoito, jotka ovat ilmeisesti tehneet Irikselle stressin. Onneksi apuna on anoppi ja onneksi tuo ukkokulta tekee viikko-viikko-työpasseja. Iriksellä on hankala rauhoittua illalla, kun kotiväki on päivän jälkeen kotona. Tämä ilmenee niin, että energiaa on niin paljon, ettei välissä edes ehdi pisulle, vaan vahinko tapaa käydä sisälle.

Tehtiin selvät säännöt ja otettiin kaikki lelut pois. Jätettiin puruluut ainoastaan. Pallolla leikitään, kun ME päätämme. Ei, kun Iris päättää. Ulkoillaan aina hihnassa eikä lainkaan pihalla aidatussa haassa. Nyt katsotaan miten tämä lähtee sujumaan. Iris osaa rauhoittua ja myös haluaa rauhoittua, mutta sen eteen pitää meidän tehdä vähän töitä. Me päätämme. Iris ei ole lauman pomo. Se sääntö tuo turvaa myös koiralle. Autoja tai hevosia ei enää voi haukkua, kun ei saa juosta vapaana haassa. Se on hyvä.

Päivät yksin kotona ovat varmasti outo käsite koiralle. Olemme siksi ottaneetkin aamuisin ja iltaisin pitkät lenkit päivärytmiin. Siinä alkaa päiväkin mukavasti ja unirytmi selkeytyy, kun sänkyyn on mentävä ajoissa. :)

Aamuisin tätä...

Päivisin tätä...BÖÖ!!! ;)

 Ja iltaisin tätä... Hyvää syksyä kaikille karvaisille ja vähemmän karvaisille tyypeille!!! =)

Ystävieni kanssa

Syksyn ensimmäiset viileät tuulen puuskat otettiin vastaan koirakavereiden kanssa. Ihanan raikas merituuli kutitti kuonon päätä ja turkki hulmusi tuulessa.

Poseeraus kalliolla.

Mikään tie ei ole liian pitkä, kun ystävä kulkee rinnalla.

Hyvät ystävät ovat kuin lyhtyjä tiellä – he eivät lyhennä matkaa, mutta tekevät sen turvallisemmaksi kulkea.

Going good; coming good!

Raisiosta kotiuduttiin viimeyönä. Oli mukava reissu karvatassujen kanssa. Kehästä tuli EH, joka oli pieni pettymys. Pettymys kuitenkin vaihtui pian iloksi, kun saatiin tuomarin arvostelupaperi luettavaksi. Tuomarin arvio suoraan paperista:

"Well presented dog. Good eye & ear. Good lead & shoulders. Good coat. A bit timid. Needs more ringcraft. Movement: going good; coming good."

 Viimeiset puunaukset ennen kehää.

 Keskittyneinä.

Reippaat tytöt siellä jonon ensimmäisinä.

 Iris: "Ku mä en halua..."

Tunnelma vapautui, kun päästiin upeisiin Turun linnan maisemiin ottamaan päivän potretit.

Kolme koiraa ja väsynyt handleri.

Päivän fiilikset yhteen kuvaan tiivistettynä. Ihana reipas Iris! :)

Laivassa nukahdettiin koko porukka. Kotimatka kesti nelisen tuntia eikä otettu hyttiä vaan lepäiltiin aulan sohvalla. Unen läpi muistan kuulleeni ohikulkijoiden ihasteluja meidän porukasta "Voooooi, kato ne kaikki nukkuu!" "Kato ton koiran ja omistajan nenät on vastakkain!"

Näyttelykuume ja uusi keksintö!

Näyttelykuume sai tämän handlerin ideoimaan ja tuloksena syntyi uusi treenipöytä vanhasta hoitopöydästä! Meillä seisoi pojun hoitopöytä pitkään eteisessä kirppikselle menossa, mutta nyt sille saatiin jälleen käyttöä. Samalla isäntä lahjoitti uuden käyttämättömän työkalupakkinsa Iriksen tavaroille, joka sai paikan pöydän alatasolta. Alatasolla on myös Iriksen hihna ja heijastinliivi sekä sumutepullo turkin hoitoa varten. Tältä se näyttääpi:

Paperit järjestyksessä uudessa kansiossa:

Harja, jojobaöljy sekä "muutamat" sakset. Heh!

♥"Me pystyisimme toisillemme ihmeen tekemään,jos sinä pystyt niin kuin minä pystyn näkemään..."♥

Näyttelytulos Helsingistä

Iris sai WDS:ssä EH:n ja meille vilautettiin siis sinistä nauhaa, joka Suomen Kennelliiton kotisivuilla määritellään seuraavasti:
EH voidaan antaa koiralle, joka omaa rodulle tyypilliset piirteet, jolla on tasapainoinen rakenne, ja joka on hyvässä kunnossa. Muutama vähäinen virhe voidaan sallia, mutta ei rakenteellisia virheitä. Tämä laatumaininta voidaan antaa vain tasokkaalle koiralle.

Seuraavana koitoksena on Raisio tulevana lauantaina. Iris jakaa mielellään rapsutuksia ja irtokarvoja faneilleen, mikäli innokkaita koiraihmisiä tulee meitä Raisioon moikkaamaan ja kannustamaan! Eli tulkaahan tutut ja tuntemattomat koputtamaan olalle, mikäli meidät Raision elonäyttelyssä tunnistatte! Ps. Iällä tai rodulla ei ole väliä! =)

 

Helsinki dog show 2014

Meillä oli hieno näyttelyreissu Helsingissä! Yövyttiin Klaukkalassa serkkuni luona, jolla myös näitä ihania puikkoneniä pari kappaletta. Eli hypättiin koira/lapsiperheen viikonloppuun sekaan vaan. Kyllä kannatti, sillä reissu oli niin onnistunut!

 Elli ja Manku odottivat meitä ja pistivät härdellit pystyyn, kun meidän porukka saapui perille ja asettui taloksi.

Iris sopeutui pienen totuttelun jälkeen porukkaan oikein hienosti!

Elli-tytöllä oli lehmän hermot, kun hän teki tuttavuutta Iriksen kanssa. Kerta toisensa jälkeen varovaisesti ja muumimamman elkein saavutti toveruuden Iriksen kanssa.

Manku on Ellin tytär ja aivan valloittava tapaus! Pedikyyri-Manku nyppi asiallisesti tämän mamman säärikarvat illalla, kun istuimme terassilla. Kyllä nuo puikkonenät kaikkea osaavat etuhampaillaan. Heh heh!

Ollaan me reippaita tyttöjä, kun aloitetaan näyttelyura ns. vaikeimmasta päästä. Kivaa oli ja kehästä käytiin hankkimassa kokemusta. Iris sai tuomarilta hyvin realistisen ja mielestäni hyvän arvion. Eli tuomari kirjasi ne asiat, joissa meidän pitää vielä harjoitella lisää. Iriksen säkä 32,5cm oli myös huomioitu. Silmät vetistivät hieman, hyvä rakenne/luusto. Tarvitsee enemmän draivia ja rohkeutta kehässä sekä tottumusta vieraista ihmisistä. Pöydällä arka. Tämä tarkoittaa sitä, että nyt me tiedetään, mitä treenataan. Jes! Sitten ne kuvat!

 Missikisat takana ja tästä alkoi kotimatka! Poju oli kuvanottohetkellä isänsä olkapäillä, joten missit saivat lainata kärryjä. :)