Lyhdyt elämän tiellä

Välillä sitä muistelee aikaa ennen meidän pientä Iris-hauvaa. Annetaan siis Iriksen blogista pieni tila myös menneille karvakuonoillemme. Muistoissamme elää ikuisesti iki-ihana Celinda-sheltti. Cessi oli kaunis pehmeäturkkinen pellavapää, jonka mamma oli anoppi Carola. Cessi osasi sanoa "brrr" pyydettäessä ja hän rakasti olla mamman pentu vanhoille päivillensä saakka. Pennuksi sitä aina kutsuttiinkin ja viimeisenä päivänään koki huikean veneretken merellä mammansa kanssa. Upeaa koiranelämää, sanoisinko.

Niki oli reipas neulanenä, joka oli myös Carolan kasvatti. Vauhtia riitti, mutta silti tuon pienen tytön sisällä asui oikea kaunotar, joka tiesi olevansa kaunis. Niki oli erityinen koira, joka löysi usein paikkansa tuon ukkokultani sängyn jalkopäästä.

Soraya oli Nikin pentu ja meidän perheen koira. Sossi ei osannut leikkiä pallolla ja Sossin korvat sojottivat kohti taivasta! Silti Soraya oli se, joka osasi lukea ajatuksia ja tiesi tarkalleen, mikä mamman on ja laittoi nenän kainaloon juuri oikealla hetkellä, aina. Sossi oli myös aina mukana aivan joka paikassa, pieni perskärpänen. Sorayan sydän oli täyttä kultaa ja hän opetti mammalle elämästä äärettömän paljon!

 

Ikävä on menneitä karvakuonoja, se on selvää, mutta jokaisella heistä on meidän sydämissämme oma koiran mentävä kolonsa. Iris ei ota kenenkään edesmenneen hauvan paikkaa, vaan juuri sen oman Iriksen näköisen paikkansa. Tänään oltiin ulkoilemassa ja Iris sai jostain päähänsä, että kaikkea siis aivan kaikkea voi haukkua. Autotallin seinässä olevaa linnunpönttöä - oi kyllä! Pojun rattaita - jees! Savupiippua, josta tuli savua tuulen mukana päin kuonoa - meteliä!!! Peuran jälkiä - metelit kehiin! Mamman kahvimukia rattaita työnnellessä - kunnon murinat! Isin kuorma auto pihassa - ulinahaukut sille! Päätetään tämä postaus vielä hauskaan videopätkään, joka tapahtui viimeviikolla. Iris on olevinaan todella todella vaarallinen koira. 

 

Pikkuneiti Iris!

Iriksen säkä on nyt n.27-28 cm. Eli ihan käyrän mukaan tyttö kasvaa. Eilen illalla isäntä tuli kotiin mereltä ja voi taivas sentään, että Iriksen riemulla ei ollut rajoja! Ulinaa, ininää, haukkumista ja kiehnäystä mahtuin tuohon puolen tunnin automatkaan satamasta kotiin. Ulkona sitten isännän piti ottaa kotiintulotanssit pennun kanssa ja juosta ympäri pihaa pallon kanssa, jotta Iris sai viimein rauhoituttua ja mentyä unille. Aamulla tosin Iris oli kärppänä rapsuttamassa makuuhuoneen ovea ajatuksena: "Mä olen hereillääääää! Tulkaa leikkimään mun kanssa!"

Mamman ja Iriksen yhteiset turkinhoitotuotteet

Niimpä. Me käytetään Iriksen kanssa porkkanaöljyä sekä jojobaöljyä hiusten/turkin hoitoon. Sitten meillä on sama harja eli Tangle teezer, joka ehkäisee hiusten/turkin katkeilua ja on muutenkin parempi harja, kuin tavalliset harjat. Kerran viikossa Irikselle tehdään turkin käsittely ja suihkutetaan sumutepullolla turkki kosteaksi, jonka päälle hierotaan jojobaöljy ja sitten harjataan koko koira päästä tassuihin ja hännänpäähän asti. Porkkanaöljyä laitetaan myös kerran viikossa eli pari päivää jojobaöljykäsittelyn jälkeen ja harjataan kauttaaltaan kevyesti. Turkki kiiltää ja meidän koirusta on tullut oikea missi, kun tottuneena nostaa kuonoa kohti taivasta, kun harjalla pyörittelen kaulan alta. Niin sitä pitää! Ja kyllä tämän emännäkin hiukset voi hyvin näillä dropeilla!!!

Plipplopliplop hevonen on pop!

Huh huh mitä menoa! Oltiin äsken ulkona treenaamassa pollea ja Iris kai luuli, että hänen on tehtävä sama treeni, kuin pollen. Ainakin Iris luuli, että on yhtä iso ja jaksaa yhtä paljon. Juoksutin pollea liinassa ja joku pieni pallero juoksi pollen vierellä minkä jaksoi, kunnes väsy vei voiton ja nostin koirun rattaisiin pojun kanssa nukkumaan. Lumi pöllysi pellolla, kun kaviot vei harja hulmuten! Hyppäsin vielä lopuksi selkään ja vedettiin parit laukat ja jaettiin porkkanat pollen kanssa kimpassa "lasten nukkuessa". =)

Rokote rock!

 

Rokotuksissa käyty ja hoitajan taskusta namit syöty. Nyt odotetaan sitten taas kutsua 2-vuoden iässä eläinlääkäristä. Sinne asti mennään säännöllisellä turkinhoidolla ja leikin voimalla! Meille on tullut vihdoin talvi tänne saaristoon ja ulkoilusta ollaan nautittu lähipäivinä ihan urakalla!

Ulkoillaan

Iris on nyt ollut monena päivänä pihalla ihan itsekseen samalla, kun isäntä on ollut tekemässä halkoja tai minä vaunuttelemassa pojan kanssa. Koiru on osoittanut, että tuntee oman pihansa ja tulee sisälle, kun joku avaa oven. Välillä tosin luonne tekee sen, että sitä karataan metsään ihan vaan huvin vuoksi. Siinäkin tapauksessa namipussin rapisuttaminen toimii ja tyttö juoksee kotiin. Iris osaa myös kääntyä omaan pihaan, kun tullaan tallilta kävellen. Juoksee edellä ja odottaa kotiovella, kun myö kävellään pojan rattaiden kanssa perästä. Tämmöistä meille, normaalia elämää. Seuraavaan postaukseen laitan sitten niitä kuviakin. :)

Nukkuminen for dummies

Iris on nyt nukkunut muutaman yön keittiössä omalla patjallaan, jotta minä ja poika saadaan nukuttua. Vessan ovi on öisin raollaan, jotta hauveli pääsee pisulle. Se on toiminut jotenkuten ja viimeyö meni yllättävän hyvin. Olisi pitänyt tämä ottaa täytäntöön heti alusta asti. Toissayö meni harakoille, mutta viimeyönä nukuttiin 11 tunnin unet ja heräsin siihen, kun Iris juoksi lelun kanssa keittiössä ja kävi inisemässä makuuhuoneen oven takana. Kahvia mulle, puuroa pojalle ja aamuruoka Irikselle ja taas häntä heilui ja iloinen hauva oli vastassa, kun laahustin aamutakissa ees taas kahvimukin kanssa.

Tänään me ulkoillaan, vaikka keli on inhottava. Liikuttava on, jotta pentu väsähtää ja tajuaa nukkua päiväunet ja yöunet. Sisällä myös sen pallon on lennettävä, jos meinaa saada hetken rauhan teräviltä hampailta. Pitkästä aikaa on taas "muka" talvi ilman lunta. Mutta me halutaan pakkanen ja paljon lunta, jotta tästä pimeydestä selvitään. Ei ne tyrnimarjatkaan mitään onnellisuuspillereitä ole. =)

Wanna be kettuterrieri!

Iriksellä on pari kaveria, Brynja ja Harley-kettuterrierit. Niiden kanssa vauhtia riittää ja matot on rullalla, kun kolmikko riehuu. Epäilen, että Iriksen luonteessa on paljon samaa, kun näissä kahdessa terrierissä. Ei se muuten näyttäis kaapin paikkaa noille kahdelle! Eikä se muuten ryntäisi mukaan leikkiin, jos se jotain pelkäisi. Eli tästä voimme päätellä, että meidän sheltistä on kovaa vauhtia tulossa shetlanninkettuterrieri!!!

"Me vähän patsastellaan täs mun kavereiden kans..."

Hyvää uuttavuotta!

Eilinen vietettiin perheen kesken hyvästä ruuasta nauttien. Pöydässä oli sipulikeittoa pekonilla ja tuoretta leipää, sekä pippurimarinoitua savulohta ja kermaperunoita. Jälkkärinä suklaakakkua ja jäätelöä. Kyllä kelpasi ampua raketteja, kun ensin oli syönyt hyvin. Iris sai muutaman namin ja pehmoporkkanan! :) Eli toisinsanoen, Iris kävi pojan lelulaatikolla ja omi jälleen uuden lelun itselleen! Seuraavassa Iriksen riemua pehmoporkkanan kanssa kuvin ja videon kera. Näistä saattaa bongata myös Iriksen "uudet" korvat! On se hyvä, että meidän lapset syö kasviksia...