Saariston ilta

Tänäiltana saimme idean käydä rannassa ottamassa kuvia, kun ilma niin suosi. Otettiin vähän rekvisiittaakin mukaan ja Iris ja Brynja saivat juosta pitkin kallioita ja hiekkarantaa. Välillä mamma otti murun syliin ja anoppi otti muutamat kuvat. Hulluteltiin vähän ja minä menin jopa veteen instrumenttini kanssa.

"Antaa viulujen viedä kauas, jonnekin jonnekin vain..."

"Tahdon tanssia kanssasi aina, kuten riemusta tanssia voi..."

"Tahdon tanssia kanssasi aina, poikki pitkien vuosien..."

"Askeleet vedessä, lämmin iltatuuli kasvoilla, sävelet veden pintaa pitkin lipuen..."

"Onnea on elää hetkessä ja tuntea itsensä tärkeäksi..."

Hyvää pääsiäistä!

Auringon kultaama kasteinen aamu, kenelle näyttäisin sen?
Salaiset riemuni, surujen viilto,
kuka on kaiken sen arvoinen?
Kuka odottaa minua varjoissa puiden?
Joko piirteensä voin aavistaa?

Sovittaa askeleet poluille yhteen,
ja tasoittaa tie vuorollaan.
Päivien kirkkaus ja tiet taisteluiden,
kenen kanssa ne kulkea saan?
Läpi vuolaana kuohuvan yhden elämän,
hän on minulle muita enemmän.

(Johanna Kurkela)

Mukavuuden haluinen neitokainen

Iris on oikea lellilapsi. Ja saa ollakin. Nimittäin tuo on nyt ottanut tavakseen nukkua äipän ja iskän sängyn jalkopäässä yönsä. Ensin tuo koiruli hilasi isännän täkin omaksi mytykseen, joten pitihän tytölle sitten tuoda oma peitto. Eli nyt meillä on tällainen nukkumajärjestely siis. :) Ja Iriksellä on ihan oma tapansa herätä. Ensin RYÖMITÄÄN äipän ja iskän väliin haukotellen. Sitten kierähdetään selälleen "Rapsuttakaa mun massua, kiitos." ja sen jälkeen juostaan vauhdilla ulko-ovelle ja ulos aamupisulle. Näin meillä alkaa nykyään aamut. Iriksellä on toki oma peti myös eteisessä, mutta se on sitten päikkäreitä ja muita tupluureja varten ja sitä käy välillä pojukin lainaamassa. :) Ainiin, olenko mä jo sanonut, että meidän tyttö saa sydämen muotoisia ruokanappuloita? Siksi, koska hän on sen arvoinen... Mamman rakas puikkonenä! :)

Iris selvittelee välejä haravan kanssa

Hauvakuvia ja muutakin

Iris on nyt myös Instagramissa nimellä "scandinavianpics". Sieltä löytää hauvakuvia sekä luontokuvia.

Käsi kädessä tassutellen

Pimeän tultua mä puristan sun kättäsi ja tassuasi,
Olettehan tässä vielä huomenna?

 Sä sanot loppuun lauseet, jotka aloitan.
Ja heilutat häntääsi, kun ikävä valtaa huoneen.
Niin... Olettehan tässä vielä huomenna?

 Sä heilutathan häntääsi vielä huomenna?

Voisin kuunnella haukkuasi ja nauruasi soivaa,
kunnes sulaa ikijää tai yö on pysyvää.
Kun raakkuu varikset ja syvälle käy multa,
tiedän jossain onnistuin, kun teihin takerruin.
Mitä pidemmälle päivät käy, mä toivon,
et ikuista tää onni meillä on.

Mikään ei ole ikuista

Meillä on surua. Rakas Heimir-hevonen laukkasi vihreimmille laitumille eikä enää ole meidän ilonamme metsäretkillä. Neljän vuoden takaisen onnettomuuden aiheuttama takaraajan vamma ei vuosien saatossa palautunut enää ennalleen ja vain paheni, vaikka jo luulimme sen menevän parempaan suuntaan. Heimir oli mamman terapeutti ja uskollinen kuuntelija, joka osasi avata repun vetoketjun ja popsia porkkanat sieltä parempiin suihin. Heimir oli meidän rakas islanninpulla, jonka selässä oli turvallista ratsastaa pitkin rantoja ja metsiä. Näin on kuitenkin parempi. Heimirillä oli syy kiukutella aika-ajoin, sillä kipua ei kukaan voi sietää. Enää ei ole kipuja, vaan ruoho on vihreää ja aurinko paistaa aina. Hyvää matkaa pikku pullani! Meillä jää sinua kova ikävä.

Nyt elämä jatkuu jäljellä olevien issikoiden kanssa touhuten. Ei tosin niin aktiivisesti, kuin Heimirin kanssa, mutta kuitenkin mukana hevostelussa useamman kerran viikossa kaverin apuna ja seurana.