Nyt mie oon kaunis pentulapsi! :)

Mummi laitto mun korviin painot, jotka tekee sen, että mun korvista tulee asianmukaiset eli kuten sheltillä kuuluu olla. Vaikka ollaankin äipän kanssa kauneuskirurgiaa vastaan, niin silti aina voi tehdä kauneushoitoja ja kasvonaamioita sekä minun tapauksessa korvien hienosäätöä ja turkinhoitoa. :)

Viimeyönä ajattelin, että jos mua ei nukuta, niin ei äippäkään saa nukkua. Piti päästä "veskiin" klo 23, 01 ja 05. Ja sittenkun tuo mun leikkikaveri poju heräsi, niin minä vedin sikeitä sängyn jalkopäässä eli äippä sai taas laittaa espressokahvit tulemaan, jotta tuo pysyi hereillä. Onneksi tänäiltana mun isäntä tulee kotiin mereltä, niin ehkäpä se vois hoitaa nää mun yöheräilyt, kun tuo mamma hoitaa muksun. Muuten se ei jaksa heittää mulle palloa, jos sil on univelkaa. :)

Aamulla jaettiin puurolautanen pojun kanssa tai mää sain siis jämät. Se on meidän rutiini, et mie esitiskaan puurolautasen. Musta on tullut myös hirmu tottelevainen koiru. Osaan odottaa vuoroani ja menen ruokakipolle vasta, kun mamma sanoo "Var så god!". Osaan lisäksi leikkiä, kuten koirat eli vien mammalle pallon, mamma sanoo "Tack tack!", niin pudotan pallon suustani ja sitten pallo lentää! :)

Eilen olin myös ulkona ja juoksin mukana, kun mamma ratsasti. Mummi piti huolta, etten jäänyt jalkoihin. Käytiin laivoja katsomassa meren rannassa:

Kävin tossa mummilla vähän korvakäsittelyssä...mur.

Iris on ollut yön mummin luona, kun mummi lupasi tehdä noille korville jotain. :) Ei nyt korviksia sentään, mutta korvahierontaa verenkierron lisäämiseksi ja sen sellasta. Tänään vuorossa maastolenkki porukalla pollen kanssa. Ulkona on niin mahtava ilma, että aurinkoa on pakko päästä tankkaamaan. Nyt vielä, kun tästä flunssasta pääsis eroon. Onneksi pakastimessa on tyrnimarjoja. Se on pimeän vuodenajan pelastus, kun tota luntakaan ei ole. Yksi tyrnimarjahan vastaa C-vitamiinipitoisuudeltaan viittä appelsiinia. Siinä on lisäksi ikääntymistä hidastavia vitskuja ja ravintoaineita. Eli noilla marjoilla jaksaa tämä mamma leikkiä Iriksen kanssa vaikka sitten keskellä yötäkin. =)

Kumpi tän söi???

Nyt ollaan nukuttu yö hyvin koko perhe ja elämä sujuu taas yhtä vauhdikkaasti, kuten tähänkin asti. Kaverukset oli kylppärissä tekemässä tuhojaan ja, kun tulin kattomaan, et mitä tällä kertaa, niin tämä näky odotti keskellä kylppärin lattiaa:

"Kumpi tän söi???"

"Iris istuu erittäin syyttömän näköisenä ja poju natustaa vessapaperihylsyä..."

"Iriksen kuono kuitenkin paljastaa, että vessapaperia on syöty, sillä mamma sai kaivella niitä pitkin pennun ikeniä."

Äitin hermoja tässä koettelen

Viimeyö oli kyllä meidän perheessä hulabaloota. Poju on kipeenä ja heräilee usein yöllä sen takia. Ja kun poju herää, niin Iriskin herää ja jostain syystä kuvittelee, että nyt leikitään. Joo ei leikitä, kun kello näyttää puoli 2! Ja jos mamma ei leiki, ni mä alan myös kätisemään, kuten pojukin. Sit meitä on kaks hulabaloitsijaa.

"Tää yö nyt ollaan vaan ja hengaillaan, ei mennä nukkumaan..."

Kohti uuttavuotta!

Joulun vietto meni leppoisasti ja sain kinkkuakin muutaman murusen, kun oikein anovasti mammaa tuijotin. Se oli kyllä niin suolaista, että sitä ei meille shelteille voi isoja paloja antaa. Muiden syödessä kinkkua, mamma antoi mulle puruluun, että jouluaattoilta menisi viihtyisästi. Sain myös uuden kaverin. Sitä on kiva retuuttaa ja pojukin tykkää leikkiä sen kanssa. Nimittäin tällanen kiva pehmohauva:

Hyvää joulua kaikille karvakuonoille!

Koiran mielessä joulu välkkyy
kynttilän valo silmissä läikkyy
mieli on auvoinen, mieli on avoin
viettääkseen joulua koiran tavoin.

Ensimmäistä kertaa kentällä

Eilen ei ehdittykään agilitybaanalle, joten käytiin sitten tänään tutustumassa. Meillä oli tosi kivaa! Mitä isommat edellä, sitä pienemmät perässä. Anoppi oli mukana kettuterrieri Brynjan kanssa. Kamera oli kiva olla mukana.

"Mä olen joskus nähnyt unta, et mä lennän..."

 "...ja välillä pysähtynyt miettimään, et ehkä parempi kuitenkin vain uneksia..."

 

"...koska koirien maailmassa kaikki on kuitenkin hetkittäin mahdollista..."

 

"...ja makupaloja saa, kun uskaltaa hetken ajan lentää..."

"...ja antaa vauhdin viedä..."

"...mutta on oltava varovainen..."

 "...ja laittaa jarrut päälle, kun pyydetään..."

"...sillä äkkikäännökset on hallittava tässä lajissa."

 "Kaveri on kuitenkin hyvä pitää rinnalla, sillä ystävyys kantaa läpi elämän."

"Terveisin Iris ja Brynja"

Yhteiset unet = parhaat unet

Iris on omaksunut hienosti meidän pojun nukkuma-ajat. Nyt kaverukset menevät päikkäreille samaan aikaan joka päivä. Iris odottaa makuuhuoneen oven edessä klo 11 ja klo 16, että "äiti tulee laittamaan meidät unille". Sitten molemmat ottavat parin tunnin tirsat ja vaikka Iris ei heti nukkuisi, niin käpertyy silti rullalle korvat höröllään ikään kuin vahtimaan pojan unta. Kun ajoittain käyn tarkistamassa tilanteen, niin Iris nostaa vähän toista silmäluomea ja jatkaa Zzzz...

Anopilta saatu naksutin on tänään ollut ensimmäistä kertaa käytössä aina namipalojen yhteydessä. Huomenna olisi suunnitelmissa käydä tutustumassa agilitykenttään Jomalassa. Vaikka ovat jo korjanneet esteet halliin, niin siellä ulkona on aina jotain rekvisiittaa jätetty. Huomista odotellessa. :)

Hassuja tapoja

Näin unta, että sain lahjaksi paksun kaulaliinan, joka oli tosi lämmin. Heräsin unesta siihen, että Iris nukkui kaulani päällä etutassut oikealla puolella ja takakoivet vasemmalla korvan päällä. Massu lämmitti kurkkua ja pentu nukkui autuaan onnellisena. Enhän mä siitä voinut liikkua, koska typyllä oli siinä niin hyvä olla. Makasin sitten siinä ja tuijotin kattoon, kun muu perhe nukkui. Poju heräsi ja Iris vaihtoi paikkaa sängyn jalkopäähän. On myös huvittavaa nähdä, kuinka Iris on omaksunut pojan taaperokärryn. Poju kävelee kärryn kanssa ja Iris istuu kyydissä rennosti eikä hyppää kyydistä, vaikka vauhti olisi mikä.

Nyt Iris pääsi mummin luo päiväksi. Anoppi niin toivoi lapsenlapsia kylään ja piti hyvänään sen karvaisemman olennon. Halusi lainata pentua ja haen tytön kotiin sitten illalla, kun haen ukkokullankin mereltä kotiin.

Rakkaat lapseni

Nyt puhuu Iris: "Mun ja pojun äippä tuossa totesi, että meissä on mun leikkikaverin kanssa tosi paljon samaa. Me jaetaan lelut, tai minä omin tuon pojan lelut. Sitten meille molemmille sattuu vahinkoja, joita äippä saa sitten mopin ja pyykkikoneen voimin siivoilla. Me molemmat myös annetaan ymmärtää, että kun juuri opittu rutiini ja tapa on opittu, niin me muutetaan käytäntöä saman tien. Näin äipällä ei tule aika pitkäksi. Me myös yletytään mitä kummallisimpiin paikkoihin ja meidät saattaa löytää yhdessä esimerkiksi sohvan takaa, lehtikorista, kodinhoitohuoneesta levittelemässä pyykkejä pitkin lattioita tai purkamalla koko vessapaperirulla pitkin vessan lattiaa ja kierimällä siinä paperissa. Hyvän lisän äipän hommiin tekee myös se, jos sen vessapaperin silppuaa aivan pieniksi murusiksi. Olen nyt sopinut pojun kanssa, että me voidaan yhdessä leikkiä mun vinkuleijonalla niin, että minä kiskon päästä ja poju jaloista. Näin lelu vinkuu kivasti ja äippä pyörittelee meille silmiään. En tajua miksi, koska mehän edelleenkin vain leikitään. Ja jos mun leikkikaveri alkaa itkeä, niin juoksen heti äipän luo ja alotan metelin. Tämä on sitä modernia vuorovaikutusta nääs."

"Me leikitään!"

Isäntä oli heittämässä palapeliä roskiin, siis sellasta 1000 palan palapeliä, josta takuulla saa perheriidan aikaiseksi, jos sitä alkaisi yhdessä kasaamaan. Noh, annetaan lasten leikkiä ja niin isäntä avasi palapelilaatikon ja katsoi mitä tapahtuu. Kaksi termiittiä iski kimppuun saman tien ja hetken päästä koko aulan lattia oli täynnä palapelin paloja. Lapsellisuus iski myös meihin aikuisiin ja hypättiin leikkiin mukaan kierimään noissa palapelin palasissa ja nyt mulla tulee nenästä verta, kun toisella meidän lapsista on ne terävämmät hampaat. =) Pientä pintanaarmua ja leikki jatkui yleiseksi riehumiseksi, kunnes oli lakaistava leikki roskapussiin. Ollaan tässä katsottu Iriksen sukutaulua ja mietitty, että tuo rohkea ja sinnikäs luonne tulee luultavasti jenkkilästä. Iriksellä on nimittäin periaate "Sun lelut on mun leluja ja mun lelut on MUN leluja." Tämä ei missään tapauksessa ole mikään negatiivinen asia, päinvastoin. Rajat ja rakkautta on meidän kultainen keskitie, niin lapsenhoidossa, kuin koirankin kanssa. Eli luulempa, että agilityssä meidän huimapää voisi menestyä juuri tuolla asenteellaan. Ps. Ja niin, ne jakaa keskenään myös puurolautasen näköjään, koska Iris sai jämät. Nyt molemmilla on puuroa päässä. Voi meidän rakkaat lapset! Tässä kuva "Me leikitään!":

Reipas asiakas eläinlääkärissä

Tänään käytiin rokotuksessa Iriksen kanssa. Reipas pieni tyttö, joka vähät välitti rokotepiikistä, vaan hamusi kirsullaan hoitajan taskussa olevia nameja. Hienosti meni. Samalla hankittiin Irikselle passi mahdollisia näyttelyitä ja matkoja varten. Ja koska tyttö käyttäytyi niin hienosti, niin sai vielä mukaansa hienon starttipaketin:

 

 

Mitä te teette?

Meillä asuu kaksi pientä "vauvaa" eli Iris ja tuo pojan nassikka. Ja tavallisin kysymys mulla ja isännällä yleensä on, kun nähdään lapsemme leikkimässä, että "Mitä te teette?" Näistä kahdesta on kasvamassa hyvää vauhtia tuhti kaksikko, joka syö kaikkea eikä pelkää mitään. Tänään meidän lapset olivat keskenään tutkimassa takan vieressä lehtilaatikkoa, jossa säilytetään mainoksia ja muuta ns. roskapaperia. Poju maisteli Ikean kuvastoa ja Iris natusteli talouspaperirullahylsyä. Molemmat vieretysten samalla laatikolla siis. Meidän pojalla ei myöskään voi olla sukkia jalassa, sillä Iris nappaa ne pois saman tien ja vie omalle patjallensa. Poika parka... =) Iris odottaa joka kerta lapsen aterialla kiltisti vuoroaan syöttötuolin alla, koska tietää, että saa aina teelusikallisen sosetta ikään kuin jämiksi. Broileri/riisi-sose on tähänastinen Iriksen suosikki. Ihanat rakkaat lapseni!!! :)

Tassujen vilinää

Eilinen päivä meni hujauksessa joulumarkkinoilla. Tänään kävi hauska juttu tuon vipeltäjän kanssa, kun siivoilin keittiön laatikoita. Sen, että selkäni käänsin, niin Iris oli jo tutkimassa laatikon sisältöä. Oli otettava kuva tuon koirulin koiruuksista. Kaikki sujuu hienosti pennun kanssa. Saaristo kuittaa! :)

Talven ihmemaa!

Meille on vihdoin tullut talvi! Oli pakko päästä aamupäivällä ulos fiilistelemään koko perheen voimin. Lunta oli tullut paljon yön aikana. Käytiin hakemassa myös tuo hepoliini mukaan kävelemään. Tässä kuvia meidän tämän päivän ulkoiluista ja joulukalenterin 7. luukun kuvat:

Itsenäisyyspäivän viettoa

Eilen meillä alkoi suursiivous, jota jatkettiin tänään. Meillä oli siis illallisvieraita tänään ja siksi aloin hääräämään keittiössä jo puolilta päivin periaatteena, että "ruoka ei saa loppua". No ei se loppunutkaan ja nyt on sitten huomenna jonkin sortin rääppiäiset tässä talossa. Iris auttoi kovasti meitä niin siivouksessa, kuin ruuanlaitossakin, mutta lopulta uni vei voiton, kun vieraat lähtivät kotiinsa. Joulukalenterin 6. luukku kertoo, että väsymys ei katso aikaa eikä paikkaa:

"Pörröinen turkki ja pehmoiset tassut, hännänpäässä on tupsut. Päämme on aina kallellansa. Taidamme olla hupsut. Hauhauhau, vouvouvou taidamme olla hupsut..."

Koiranpennun tehtävät

"Emme me pienet koiranpennut muuta, kuin leikkiä lyömme. Nuuhkimme ilmaa kuonollamme, siinä on meidän työmme. Hauhauhau, vouvouvou, siinä on meidän työmme..."
Joulukalenterin 5. luukku:

 

Joko mennään?

Ulko-oven avaaminen ja takin vetoketjun ääni aiheuttaa Iriksellä reaktion "Joko mennään?" Tänään oli erityisen hyvä syy lähteä ulos, sillä yöllä oli satanut meille ensilumi. Naapuri vielä eilen leikkasi nurmikkoa, mutta jos tämä lumi nyt pysyy, niin saadaan mekin ajaa ruohonleikkuri autotalliin. Tänään meillä leivotaan pipareita ja talossa tuoksuu joulu. Joulukalenterin 4. luukku aukeaa seuraavassa:

Opetellaan talon tavoille

Iris on alkanut hienosti oppimaan talon tavoille ja elämään meidän rutiineiden mukana. Se on hyvä se. Tästä hyvä esimerkki eilen illalla. Laitettiin poika yöunille ja itsekin mentiin yöpuulle, niin Iris kömpi haukotellen sängyn päädyssä olevalle matolle isännän työvaatteiden päälle nukkumaan. Nousi tosin yöllä hääräämään hetkeksi, mutta nukahti uudelleen sängyn viereen, kun vähän rapsutti. Tässä joulukalenterin 3. luukku, johon sopisi hyvin kuvateksti "Mihin mun isäntäni meni?":

Aurinkoista maanantaita!

Ylös ulos ja lenkille, oli aamun ohjelma. Iris oli aamulla "lukemassa lehteä vessassa", kun noustiin kahvinkeittoon. Mainoslehdet oli tuhannen päreinä ja onnellinen pentu siellä silpun keskellä. :) Käveltiin tuttuun tapaan tallille heppoja ihmettelemään. Maassa oli jäätyneitä lätäköitä ja nekös kiinnostivat pikkuhauvaa. Niistä, kun lähti niin jännä ääni, kun niiden päältä käveli!
Joulukalenterin toinen luukku tulee seuraavassa:

1. Adventti ja joulukalenterin ensimmäinen luukku

Joulukalenterin 1. luukku on avattu ja joulukoristeet viritetty paikoilleen. Eilen käytiin näyttämässä pentua Ninnalle, mikä ei tosin ollenkaan parantanut hänen pentukuumettaan. :) Iris antoi kyytiä eläkeläisshelteille ja pisti shelttirouvat ojennukseen. Kynsienleikkuukin sujui oikein hienosti, kun joka tassun jälkeen sai palkinnoksi ruokanappulan. Tässä ollaan miehen kanssa mietitty, että ostaako enää uutta tuttia pojalle. Meillä asuu nimittäin pieni tuttivaras. Iris on plokannut nyt nimittäin kolme pojan tuttia ja hilannut ne omalle viltilleen ja jättänyt niihin koiran näköiset hampaanjäljet. Itkeäkö vaiko nauraa, kun vastaan juoksee intoa täynnä oleva sheltti tutti suussaan. Monesti kuulee juttuja siitä, mitä tenavasi on tuhonnut. Tässä nyt mietitään, että mitä lemmikkisi on tuhonnut...niimpä niin. Nyt (onneksi) Iris pureskelee puruluutaan keskittyneesti. Ajattelin jo, että mitä on meneillään, kun on liian hiljaista. :) Tässä joulukalenterin 1. luukun kuva-arvoitus. Älkää välittäkö puolivalmiiksi maalatusta talosta ja keskeneräisestä verannasta. Etsi kuvasta Iris: