Rakkaat lapseni

Nyt puhuu Iris: "Mun ja pojun äippä tuossa totesi, että meissä on mun leikkikaverin kanssa tosi paljon samaa. Me jaetaan lelut, tai minä omin tuon pojan lelut. Sitten meille molemmille sattuu vahinkoja, joita äippä saa sitten mopin ja pyykkikoneen voimin siivoilla. Me molemmat myös annetaan ymmärtää, että kun juuri opittu rutiini ja tapa on opittu, niin me muutetaan käytäntöä saman tien. Näin äipällä ei tule aika pitkäksi. Me myös yletytään mitä kummallisimpiin paikkoihin ja meidät saattaa löytää yhdessä esimerkiksi sohvan takaa, lehtikorista, kodinhoitohuoneesta levittelemässä pyykkejä pitkin lattioita tai purkamalla koko vessapaperirulla pitkin vessan lattiaa ja kierimällä siinä paperissa. Hyvän lisän äipän hommiin tekee myös se, jos sen vessapaperin silppuaa aivan pieniksi murusiksi. Olen nyt sopinut pojun kanssa, että me voidaan yhdessä leikkiä mun vinkuleijonalla niin, että minä kiskon päästä ja poju jaloista. Näin lelu vinkuu kivasti ja äippä pyörittelee meille silmiään. En tajua miksi, koska mehän edelleenkin vain leikitään. Ja jos mun leikkikaveri alkaa itkeä, niin juoksen heti äipän luo ja alotan metelin. Tämä on sitä modernia vuorovaikutusta nääs."